Huikkarilan hoito-ohje

Tässä hoito-ohje, jonka annan poikasen hakijoille. Hieman erilainen hoito-ohje löytyy myös Suomen Gerbiiliyhdistyksen sivuilta, sein kannattaa käydä lukemassa.

Tervetuloa Hui Kauhistus -gerbiilin omistajaksi!

Olet valinnut touhukkaan pikkujyrsijän, joka on laumaeläin ja kaivaa sekä silppuaa työkseen. Gerbiili rakastaa nukkua kasassa muun lauman kanssa ja sillä alimmaisella on paras paikka. :)

Gerbiili tarvitsee terraarion, jossa on paljon puuhailtavaa, silputtavaa ja mahdollisuus kaivaa koloja ja käytäviä. Silppuamiseen on hyvää pahvi (ruskea pahvi, vessa- ja talouspaperirullat, keksirasiat yms. ei mielellään muovitettuja maitopurkkeja tai vedessä sulavia vessapaperirullia), kangaskaupasta tai rautakaupasta voi kysellä paksumpia pahvirullia. Oksia (on hyvä käyttää uunissa tai isommat saunottaa muutamaan kertaan). Heinä tai Rutirex/Pehmusti toimii myös hyvänä virikkeenä (muista tuulettaa ylimääräisiä hajuja pois ennen käyttöä). Puusta voi valmistaa mökkejä ja tasoja (mitään hirveen kalliita ja hienoja kaupassa myytäviä ei kannata hirveästi investoida, sillä ne tuhotaan aika nopeasti. Pesän teko materiaaliksi ne käyttävät mielellään vessapaperia. Gerbiilit tarvitsevat paljon kuiviketta, sen täytyy olla mahdollisimman pölyämätöntä ja hajutonta esim. Tierran paperikuivike tai Mahtipehku. Aluksi kuiviketta on oltava vähemmän, että gerbiilit tottuvat uuden kodin elämään, eivätkä säntäile kuivikkeen alle piiloon. Gerbiilin turkki pysyy hyvänä hiekkakylvyillä (chincillan hiekka). Hiekkakylpyastian voi laittaa kerran viikossa gerbiileiden terraan. Gerbiilit saattavat vähän maistellakin hiekkaa, mutta se ei haittaa. Jos kylpyastia jää pidemmäksi aikaa terraan, niin gerbiilit alkavat sitä käyttämään nopeasti vessana tai lennättävät hiekat ympäri terraariota kaivaessaan astiaa.
Gerbiileille paras ruoka on väriaineeton monipuolinen siemensekoitus. (esim. Tierran gerbiiliseos, Tierran puodin nettikaupasta). Ruokaa voi ostaa isommankin erän ja laittaa pakkaseen, pakkanen ehkäisee myös ötököiden tulemista ruokaan. Gerbiilin tarvitsema eläinproteiini on koiran raksujen muodossa tässä ruoassa mukana. Kun perusruoka on laadukas gerbiili ei oikeastaan tarvitse muuta syötäväkseen. Makupaloina olen käyttänyt valmiiksi kuorittuja auringonkukansiemeniä (ruokakaupan hyllyltä), poikasten ruokaan niitä voi myös lisätä, kun kasvaessaan lisärasva ei ole haitaksi. Gerbiilille voi kokeilla hedelmiä ja kasviksia pienissä määrin, ne eivät kovin suurta herkkua ole. Muutenkin kannattaa miettiä, että antaako ollenkaan esim. ulkomailta tulleita hedelmiä, joihin suihkutetaan tuholaismyrkkyjä (esim. viinirypäleet). Tarkempaa listaa, siitä mitä hedelmiä ja kasviksia voi antaa ja mitä ei, löytyy hamsteriyhdistyksien sivuilta.

Tutustuttaminen: Gerbiilin tutustuttaminen käsittelyyn on aloitettu pienestä alkaen. Minulta lähtiessä poikanen osaa jo rauhoittua käteen, jotta terveydentilan tarkistaminen sujuu. Kuitenkin juuri luovutusikäisenä gerbiilin kanssa täytyy olla tarkkana, että käsittelyä jatketaan uudessa kodissa. Juuri tässä iässä poikanen oppii vahvoja toimintamalleja. Yleinen ajatus on, että mitä enemmän käsittelet, sitä kesympiä gerbiileistä saat. Toki luonteissakin on eroja, mutta kasvatuksellakin pyritään edistämään hyvän lemmikinluonteen omaavia gerbiileitä. Hyväksi koettu tapa on ottaa gerbiilit terraariosta kuljetusboxiin ja istahtaa sohvalle kuljetusboxi sylissä "lällyttelemän" gerbiileitä. Palkaksi käteen rauhoittumisesta pääsee takaisin boxiin. Gerbiili opetetaan olemaan rauhallisesti kämmenellä ja kallosta kiinni pitäen gerbiilin voi myös kääntää selälleen, jotta esim. hampaat saa tarkastettua. Gerbiilit ovat totutettu siihen, että hännän tyvestä voi pitää kiinni ja varmistaa näin kädessä pysymisen. Hännän tyvestä voi myös nostaa gerbiiliä, mutta hännän päästä ei saa ottaa kiinni, se vaurioituu helposti. Kättä voi myös pitää terraariossa, niin gerbiilit oppivat kiipeämään kädelle ja siitä sitten olkapäälle istuskelemaan. Gerbiili puree vain hädän hetkellä, ahdistuessaan tai jos sillä on kipuja. Pienellä näykkimisellä poikaset voi kokeilla onko sormissa jotain syötävää, oppivat myös käyttämään näykkäisyä kädestä pois pääsemiseen, jos kerran siinä onnistuvat. Poikaset voivat "haastaa" ja kokeilla uusia omistajia. Jos gerbiilin kädessä pitäminen jännittää tai pelottaa, gerbiilit vaistoavat sen. Apuna pelon taltuttamiseen voi käyttää nahkahanskoja siihen saakka, että on saanut luottamuksen takaisin. Suomen Gerbiiliyhdistyksen jäsensivuilla on hyviä käsittelyvideoita.

Juoksuttaminen: Kun gerbiilit ovat kotiutuneet ja kesyyntyneet tarpeeksi, ne voi päästää juoksemaan vapaaksi rajatulle alueelle esim. yksi huone, wc tai juoksuaitaus. Gerbiilit tutkivat innokkaina aluetta, laajentaen pikkuhiljaa reviiriä. Muista olla varovainen, että et vahingossa esim. astu gerbiilin päälle. Gerbiilin saa helpoiten kiinni esim. kangaskaupan pitkällä putkella.

Terveydenhoito: Pääasioita gerbiilin terveydenhoidossa on mahdollisimman pölyämätön kuivike ja hyvälaatuinen ruoka. Kuivike ei saa haista voimakkaasti, jos käytätte kutteria tai hamppua kannattaa se "tuulettaa" ennen käyttöönottoa esim. avonaisessa isossa kassissa (tyyliin Ikea iso sininen). Pölisevä tai voimakkaasti haiseva puru voi aiheuttaa gerbiilille silmä- tai hengitystieoireita, pöly voi aiheuttaa myös korvatulehduksen (gerbiili kulkee päävinossa). Gerbiilillä on Harderin rauhanen (pään sisällä), josta tulee punaista rauhaseritettä (monet säikähtää ja luulee sen olevan verta). Harderin rauhasen erittyminen vastaa ihmisen räkää/rähmää. Joten silloin kannattaa miettiä pöliseekö kuivike liikaa. Hampaat kannattaa tarkistaa aina välillä, niiden täytyy olla tasaisesti kuluneet. Hampaat ovat terveet silloin, kun ne ovat keltaiset. Gerbiilin tuohtuessa terraariossa voi havainnoida hampaiden toimivuutta ja muutenkin gerbiilin terveydentilaa. Kun antaa vessapaperirullan, niin gerbiilit yleensä heti ryhtyvät sitä silppuamaan. Tarkkaile, että gerbiili saa palasia irti, jolloin hampaat ovat kunnossa. Myöskin ruokaa syödessä kannattaa varmistaa, että gerbiili saa jyrsittyä ruoasta palasia. Gerbiilin kynsiä ei tarvitse leikata, ne kuluvat luonnostaan käytäviä kaivaessa. Lemmikkinäyttelyissä, jossa arvostellaan gerbiilin lemmikkiominaisuuksia, toivotaan kynsien olevan leikatut. Naaras gerbiileillä on kiima kolmen päivän välein, silloin meno terrassa on aktiivisempaa. Gerbiilit saattavat yrittää kiipeillä pois terraariosta. Ne myös ajavat toisiaan takaa ja saattavat jopa astua toisiaan. Jahtaaminen on ok, jos se ei ole joka päiväistä, gerbiilit eivät pure tosiaan ja ei kuulu myöskään piippausta. Gerbiilit saattavat myös leikkimielisesti "kisuta" keskenään. Gerbiileiden touhuja terraariossa päivittäin katsellessa oppii tunnistamaan mikä on normaalia käyttäytymistä ja laumakäyttäytymistä, silloin on helpompaa tunnistaa, jos gerbiili tai gerbiilit käyttäytyvät jotenkin erilailla. Gerbiilin vanhetessa se alkaa yleensä pikkuhiljaa kuihtumaan. Uroksille tulee helpoiten kasvaimia mahan alla sijaitsevaan karvattomaan kohtaan eli hajurauhaseen. Jos kasvain ei ole ärhäkkä (ei kasva nopeasti tai vuoda) gerbiili saattaa elellä sen kanssa pitkänkin aikaa. Naaraalle voi tulla ennemmin sisäisiä kasvaimia tai kystia, silloin maha turpoaa, yleensä enemmän toispuoleisesti. Minuun kannattaa ottaa yhteyttä, jos tuntuu siltä, että gerbiili pitäisi jostain syystä viedä eläinlääkäriin. Toivoisin myös, että minulle ilmoitettaisiin gerbiilin kuolemasta tai jos gerbiili joutuu vaihtamaan omistajaa. 

Gerbiilin kanssa voi harrastaa. Voi liittyä Suomen gerbiiliyhdistyksen jäseneksi tai/ja paikallisseuran jäseneksi, joka Oulussa on Oulun seudun jyrsijäharrastajat.
Hyvä gerbiilikirja on Minttu Vettenterän Gerbiilifakta (löytyy myös kirjastosta). Paras gerbiilitietous löytyy Gerbiiliyhdistyksen sivuilta. Facebookissa on Gerbiilit, degut ja harvinaiset hyppymyyrät- ryhmä, josta saa nopeasti kysymällä tietoa tai hakemalla jollain asiasanalla. Jos näet minua näyttelyssä, tule jututtamaan. Huikkari gerbiilin omistajia on niin paljon, että en muista/tunnista kaikkia.

Marjaana Rantakallio p.***-******, whatsapp , huikkarit@gmail.com.

Hui Kauhistus -gerbiilikasvatusta vuodesta 2002.
Suomen paras gerbiilinkasvattaja vuosina 2013, 2016, 2018.